torstai 6. syyskuuta 2007

Harri Tuomas Väinämö Kuosmanen

* 2.11.1944

† 8.9.2007

Pääluottamusmies, asentaja, isä ja isoisä Harri Kuosmanen nukkui pois 28.8.2007 lastensa ympäröimänä. Lähiomaisten lisäksi Harria jäivät kaipaamaan Metalliset Groupin Heinäveden tehtaan työtoverit ja Vasemmistoliiton Etelä-Savon piiri sekä Heinäveden Vasemmistoliiton jäsenet.

Harri Kuosmanen syntyi sodan runtelemaan Suomeen syystalvella 1944. Vanhemmat, Martti ja Lyydia (Lyyti) Kuosmanen, olivat juvalaisia pienviljelijöitä. Harrin jälkeen perheeseen syntyivät vielä Reetta (-46), Raimo (-49) ja Kirsikka (-55). Elanto oli niukkaa, mutta jälleenrakennuksen noususuhdanteesta riitti silti vähän jaettavaa Savon korpimaihinkin asti.

Martti oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen jäsen ja vuodesta 1959 alkaen skogilaisen TPSL:n aktiivi sekä Päivän Sanomien paikallinen asiamies. Mitä isä ja poika puhuivat keskenään elämästä ja politiikasta talvisissa tukkimetsissä – sitä ei voi tietää, mutta vuodesta 1966 Harri Kuosmasen nimi oli ensin TPSL:n, sitten SKDL:n jäsenluettelossa.

Kansa- ja kansalaiskoulun ja armeijan välillä nuori mies oli työskennellyt jonkin aikaa niin kotitilallaan kuin Taipaleen työväentalolla, mutta lopulta veri oli vetänyt tehdastyön pariin. Pienistä muutaman hengen verstaista tie kävi kohti isoja yrityksiä. Töiden ohessa suoritettu ammattikurssi pätevöitti Harrin aluksi hitsaajaksi ja myöhemmin myös asentaja-koneistajaksi. Idänkaupan kukoistaessa ei kone- ja metalliammattilaisen tarvinnut pelätä työnsä puolesta.

Päämajakaupungissa ei ammatilliseen järjestäytymiseen liikaa kannustettu, mutta Harrin tapauksessa se suorastaan yllytti ottamaan osaa niin ay-toimintaan kuin politiikkaankin. Yhtenä Suomen ensimmäisistä työsuojeluvaltuutetuista Harri Kuosmanen vaikutti välittömästi eteläsavolaisen metalli- ja konepajateollisuuden työoloihin.

Henkilökohtaisessa elämässä tapahtui myös merkittävää edistystä, kun Harri Kuosmanen aloitti iltaoppikoulun 1970-luvun alussa. Koulusta jäi ylioppilastutkinnon lisäksi muistoksi Ilona-niminen tyttöystävä ja sittemmin rouva Kuosmanen. Esikoistytär, Minna, syntyi 1973 ja sai kaksi vuotta myöhemmin Sanna-nimisen pikkusiskon. Perheen iltatähti, Annika, syntyi -81, jolloin Kuosmaset olivat jo muuttaneet uuteen asuinpaikkaansa, Heinävedelle.

Vuonna 1979 Metallilaite Oy (sittemmin Metalliset Group) laajensi toimintaansa Heinävedelle. Uudelle tehtaalle haettiin työvoimaa ja Harri Kuosmanen vastasi kutsuun. Kasvava perhe tarvitsi enemmän tilaa ja sitä saatiin edullisesti tehtaan lähettyviltä. Uudessa asuinkunnassaan Harri lähti heti mukaan kunnallispolitiikkaan ja pääsi 1980 kunnallisvaaleissa valtuustoon SKDL:n edustajana. Vaaliteemanaan hänellä olivat jo tuolloin nuorisotyön ja toisen asteen koulutuksen paikallisten edellytysten parantaminen – asioita, joista hänelläkin oli omakohtaisia kokemuksia Mikkelin ajoiltaan. Metallityöväen liiton aktiivijäsenenä ja valtuutettuna hän oli mukana myös valtakunnanpolitiikassa. Työpaikallaan Harri Kuosmanen eteni ammattiosaston puheenjohtajaksi ja pääluottamusmieheksi. Hän uskoi työntekoon ja piti itse ansaittua tuloa perusoikeutena, jota ei pitänyt horjuttaa pikkuasioiden takia.

Vapaa-aikanaan Harri Kuosmanen oli ahkera hiihtäjä, metsästäjä ja kalamies. Nuorisotoiminnassa hän oli aktiivinen loppuun asti – Etelä-Savon pioneerit oppivat joka vuosi erätaitoja Heinäveden metsissä ja järvillä, mistä hyvästä Harri Kuosmaselle myönnettiin SDPL:n kultainen kunniamerkki vuonna 1999.

maanantai 3. syyskuuta 2007

Teija Tellervo Tanttari-Mäntylä

* 12.9.1946

† 27.8.2007

Keittäjä Teija Tanttari-Mäntylä kuoli pitkäaikaisen sairauden jälkeen kotonaan Kuhmalahdella. Hän oli 60-vuotias.

Teija Tanttari-Mäntylä syntyi syyskuussa 1946 valkjärveläiseen Tanttarin evakkoperheeseen. Isä, Anselmi, ja äiti, Marjatta, olivat kulkeneet pitkän tien Karjalan kannakselta halki rikotun, köyhän maan, kunnes valtion uusasutustila Sotkamossa muuttui pienen, mutta nopeasti kasvavan perheen kodiksi. Vanhimpana lapsena Teija joutui jo pienestä asti kantamaan paljon vastuuta niin kotieläimistä kuin nuoremmista sisaruksistaan. Sodassa invalidisoitunut isä ei kyennyt tekemään raskaimpia töitä, mistä seurasi välillä ankaraa turhautumista, alkoholinkäyttöä ja raskasmielisyyttä. Marjatta-äidin kuoleminen lapsivuoteeseen 1959 oli Teijan lapsuuden loppu. Hän lähti vain 13-vuotiaana piiaksi enonsa maatilalle Valtimolle. Isäänsä hän ei tavannut enää koskaan.

Elämä Valtimon Sivakkavaaralla ei ollut helppoa. Ismo-eno käytti sisarentytärtään säännöllisesti hyväksi aina siihen asti, kunnes tämä täytti 16 ja muutti Tampereelle tehdastyöläiseksi serkkunsa Eijan kanssa. Myöhemmin, kansalaisopiston elämäkertakurssilla kirjoittamissaan muistelmissa Teija Tanttari-Mäntylä arveli ainakin kertaalleen tulleensa raskaaksi piika-aikanaan, mutta saaneensa keskenmenon jatkuvien pahoinpitelyiden seurauksena.

Tampereella Teija ja Eija olivat elämänhaluinen parivaljakko, jotka raskaan työviikon päätteeksi kävivät tansseissa ja tapailivat nuorukaisia. Linja-autonkuljettaja Olavi Mäntylä tuli mukaan kuvioihin ja häitä juhlittiin Teijan 21-vuotissyntymäpäivänä 12.9.1967. Liitto oli lyhyt ja onneton, sillä Teija ei kyennyt saamaan lapsia ja tuore aviomies oli hyvin väkivaltainen, etenkin humalassa. Eron astuttua voimaan vuonna 1974 Teija Tanttari-Mäntylän elämä oli käännekohdassaan.

Saarioinen Oy haki tuolloin työntekijöitä Sahalahden ruokatehtaalleen. Teija Tanttari-Mäntylä haki paikkaa ja sai sen. Yhtiö koulutti hänet keittäjän ammattiin, jossa hän viihtyi aina vuoteen 2004 asti. Hän vuokrasi Kuhmalahden kunnalta pienen, puulämmitteisen mökin, josta hän pääsi kätevästi polkupyörällä tai bussilla työpaikalleen. 90-luvulla, jolloin Teija Tanttari-Mäntylä oli talouslaman takia useita jaksoja lomautettuna, hän alkoi käydä työnantajansa lähellä olevassa Sahalahden Krouvissa laulamassa karaokea. Hyvän ja kuuluvan lauluäänensä ansiosta hän pääsi muutaman kerran jopa karaokekilpailuihin muun muassa M/S Isabellalle ja Ikaalisten kylpylään.

2000-luvulla Teija Tanttari-Mäntylän kunto alkoi heiketä. Tietyt elämäntapoihin liittyvät sairaudet alkoivat vaikeuttaa työntekoa, minkä vuoksi hänelle ehdotettiin osa-aikaeläkettä. Uusi järjestely toimi hyvin. Teija Tanttari-Mäntylä ehti jo kaavailla siirtyvänsä kokonaan eläkkeelle 2008, jolloin hän olisi voinut myös muuttaa Kangasalalle palvelutaloon. Valitettavasti vain kohtalo oli päättänyt toisin.

Teija Tanttari-Mäntylän naapurit muistavat hänet hiljaisena, omiin oloihinsa vetäytyvänä naisena, joka ei koskaan ollut häiriöksi kellekään.