* 23.1.1921† 17.8.2007
Vankiloiden tarkastajana pitkän elämäntyönsä tehnyt Alice Klubb menehtyi raskaan sairauden uuvuttamana Peijas-Rekolan sairaalassa 86-vuotiaana. Kaipaamaan jäivät lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset sekä ”vankilakissa” Otto.
Alice syntyi metsänhoitajan ja emännän kuusilapsiseen perheeseen Suomussalmella. Koti oli vaatimaton, mutta vanhempien aktiivinen toiminta paikallisessa lestadiolaisessa rauhanyhdistyksessä oli omiaan elävöittämään lasten hengenelämää. Samalla se antoi Alicelle eväät elämään, kunnioituksen kaikkia lähimmäisiä kohtaan sekä kurinalaisen, työtäpelkäämättömän luonteenlaadun.
Ollessaan piikomassa apteekkarin perheessä kirkonkylässä Alice luki Mathilda Wreden elämäkerran ja teki päätöksen omistaa elämänsä vankeinhoidolle. Isänsä ja nimismies Koitereisen ohjeistamana hän haki aluksi töihin piiaksi Hämeenlinnan vankilaan, jossa hän avusti myös vankilapastoria. Vasta 22-vuotiaana Alice oli jo kiinnittänyt lääninhallituksen kriminaalihuoltolautakunnan huomion nuhteettomuudellaan, vakaalla kristillisellä vakaumuksellaan ja ahkeruudellaan. Hän oli muun muassa ollut oman toimensa ohella vankilan sielunhoitaja sellaisella menestyksellä, että jopa muutamat vangit kokivat herätyksen kristinuskoon. Pätevyyden työhönsä hän oli saanut käytännön työn kautta ja kirjekurssin välityksellä.
Sotavuosina Alice oli lottana rintamalla, minkä jälkeen hän palasi siviiliammattiinsa ja työskenteli eri vankiloissa sekä Turun Vankimielisairaalassa, jossa hän kohtasi tulevan aviomiehensä, vartija-hoitaja Mauri Klubbin. Pari vihittiin Alicen työtoverin, vankilapastori Lohikosken siunaamana vankilan omassa kappelissa. Liitosta syntyivät lapset Risto (-46), Mirjami (-49), Leena-Maija (-52) sekä Pirkko (-60). Nuorten lasten äitiä ei haluttu antaa työskennellä vaarallisten vankien keskuudessa, joten Alice siirrettiin vankeinhoitolaitoksen hallinto-osastolle. Vuodesta 1957 lähtien hän oli vankiloiden tarkastaja.
Vangit oppivat tuntemaan tarkastaja Klubbin eli ”Aliisa-tädin” myötätuntoisena, asiallisena virkamiehenä, joka pyrki esikuvansa Mathilda Wreden tavoin kohentamaan vankiloiden hygienisia oloja sekä järjestämään vangeille koulutusta, työtä ja sielunhoitoa. Vuonna 1971 hän sai Konnunsuon vankien toverikunnalta lahjaksi kissan, minkä jälkeen erinimiset ”vankilakissat” ovat aina olleet mukana tarkastuskäynneillä.
Alice Klubb jäi eläkkeelle 1985, mutta jatkoi vierailujaan vankiloissa. Hänelle myönnettiin Suomen Toverikuntien Yhdistyksen kunniamerkki 1998.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti